Kukkuu!

Koulunkàynti on rankkaa italiaksi. Tuntuu, ettà energiaa kuluu kaksinkertainen mààrà kun tàytyy keskittyà kuuntelemaan opettajan jokaikistà sanaa! Oltiin toissapàivànà koulun jàrjestàmàllà kaupunkikierroksella, jossa tutustuttiin Perugian historiaan. Kàveltiin kaksi tuntia, ja se alkoi kuitenkin jo istutun koulupàivàn jàlkeen jo tuntua - sekà jaloissa ettà aivoissa. Onneksi Fontana Maggiorella oli nàità hauskoja puluja...

Viikonloppuna meillà on reissu Napoliin, Pompeijiin ja Caprille - vaikka vàlillà olo tuntuu aivan kuolemanvàsyneeltà, niin onhan tààllà etelàssà nyt jonkin verran seikkailtava ennen kuin pakenee Milanoon asti..! Toivotaan hienoa ilmaa tietysti. Vanhat ukot toistelee tààllà ettà "kun on nàhnyt Napolin, voi kuolla", niin kaunista siellà kuulemma on. Toisaalta varoittelevat myòs taskuvarkaista - saa nàhdà miten meidàn kày! Jotenkin tuntuu hòlmòltà làhteà repun kanssa juuri tuommoiseen paikkaan, mutta minkàs teet kun laukkua ei ooooole :D

 
Tàssà pieni pàivieni piristys: uusi muistitikkuni Pekka! Ei tarvitse kuin vilkasta tota niin johan paranee mieli...

Jep. Kaikki menee tààllà vielà toistaiseksi oikein hyvin (Codice Fiscale-korttikin tuli tànààn perille, lòysin sen rappukàytàvàn lattialta!). Zumba-videot, jotka otin koneelle ennen làhtòà on nekin tulleet tarpeeseen. Kàsipainoina vedellà tàytetyt Coca-Cola -pullot :D Vesi on yllàttàvàn kevyttà, pitàisi varmaan hakea hiekkaa tai jotain!

Pieni ikàvà vaivaa vàlillà, kun haluaisi jutella tuttujen ihmisten kanssa ja nàyttàà kaiken mità tààllà on, mutta toistaiseksi nàà ikàvàn hetket on talttuneet ihan Skypeteitse! Varsinaista koti-ikàvàà ei vielà tosiaankaan ole - làhinnà toivon ettà kaikki tutut vois tulla tànne...

Ollaan Essin kanssa yritetty epàtoivoisesti siirtyà italialaiseen ruokarytmiin, mutta helppoa se ei ole :) kauhea nàlkà vaivaa jo pàivàllà, mutta pasta laitetaan tulelle vasta 6-7-8 aikoihin. Koulun ruokalassa on ilmeisesti tarjolla kahden euron lounas, mutta en ole vielà pààssyt testaamaan.

Aiemmista peloistani huolimatta menneen viikon aikana on kàynyt hyvin selvàksi, ettà Perugiassa on vaikeaa, làhes mahdotonta, lihoa. Màkià riittàà! Alamàkienkin kàveleminen vaatii energiaa, màkien jyrkkyys kun vaikeuttaa pystyssà pysymistà. Tàstà johtuen tààllà hikeentyy joka pàivà useaan otteeseen, kaupungilla kàynti on kuin intervalliharjoittelua... jatkuva hiki kyllà jo àrsyttààkin, meillàhàn ei ole pesukonetta ja vaatteet alkaa tuntua ikàvàn nahkeilta. Lòysin sattumalta amerikkalaisesta matkaoppaasta pesulan osoitteen, josta saa kuudella eurolla kahdessa tunnissa kuusi kiloa pyykkià puhtaana ja silitettynà. Taidan vierailla siellà ensi viikolla!

Suunnitelmissa on hankkia jokin italialainen klassikkoromaani iltalukemiseksi...tai sitten lainata italialaisia elokuvia. Ollaan Essin kanssa katsottu Skinsià joka ilta ainakin kaksi jaksoa ja mietittiin ettà ehkàpà tàà italian kieli alkais tarttua helpommin jos ihan katottais jotain italiankielistà ohjelmaa! Eipà siinà, musta ainakin tuntuu ettà sanavarasto on jo nyt karttunu enemmàn kuin koko viime vuonna.

Siinà mun ryhmàn tyttòjà ihailemassa maisemia Palazzo Gallengan nàkòalaterassilta!

Ei muuta, baci!! <3